Tuomittu

Iltavuorosta suoraan eräälle pk-seudun Shellille, tapaaminen Miehen kanssa. Istuin hiljaa ja polttelin tupakkaa eikä mieskään osannut sanoa mitään. Niinpä niin.

Puolentoista tunnin odottelun jälkeen lähdin kävelemään autolle. Mies jäi ihmetellen kahvioon mutta ehti kuitenkin pelkääjän paikalle ennen starttia.

"Vietkö miut hotellille?" kuului kysymys.

"En vie" vastasin.

"Anteeks, mie olin..." Mies yritti mutta keskeytin.

"Et saa. Anna olla."

Ja ajoin hotellin kautta omaan kotiin. Peiton alla pimeässä taasen. Koneenkin raahasin viereeni toivoen, että irc:stä saisi lohdutusta. Ja saihan sieltä. Onneksi on ystävät.

Ps. Tadaa