Aamuisin

Heräsin aamulla Miehen tekstiviestisotaan. Ovat kuulemma työasioita, ohimennen vilkaistuna erotan muutamia virtuaalisydämiä tulevissa viesteissä. Tottakai viestit on poistettu, selaan ne miehen suihkussa ollessa. Seksi on merkityksetöntä. Mies ei muista ystävänpäivää.

Oma koneeni jumiutuu, joten lainaan miehen kannettavaa uutisten lukuun. Bongaan työpöydältä sekalaisen määrän erinäisiä kuvia erinäisistä ihmisistä ja tilanteista. Vedän niistä omat johtopäätökseni. Hämmästytän itseänikin välillä sillä, että vaikka en tietäisi asiasta mitään osaan pienten erinäisten lausahduksien, tapahtumien, kuvien ja viestien ansiosta päätellä koko totuuden. Ja useimmiten olen lähes 100% oikeassa.

Mies puhui seurustelumme alussa, että jos kestän hänen työtahtiaan ja elämäntapaansa viisi vuotta, hän vie minut vihille. Silloin se tuntui naurettavan helpolta. Vähän yli vuosi on takana, enkä enää jaksa uskoa hänen viisivuotissuunnitelmaansa. En edes päälläni seisten.

Kuulostan kohta ihan Lostikselta.
Tänään nauratti tämä.