lauantai 17. helmikuuta 2007

Messut, messut

Niinpä niin. Sain Mieheltä tekstarin: "mene sinne etukäteen, tässä kestää vielä ". Ja meninkin. Moikkasin harvoja tuttuja, hymyilin tuntemattomille. Pyörin ständeillä enkä missään tuntenut oloani kotoisaksi. Olin vajaa koska et ollut siinä.

Jossain vaiheessa iltaa ilmoitit, ettet ole täällä koko viikonloppuna. Että yllättäviä kiireitä ja sitä rataa. Vastasin, etten jaksa itse huomenna yksikseni. Voi olla, että olet huomenna siellä "puhtaan" omatuntosi kanssa. Ja luulet etten...

***

Näin messuilla V:n, joka oli viime kesänä bailuissa mukana. Ei moikannut minua, eikä odottanut sinua paikalle. Puhuin huonoa ruotsia ja englantia paikalle eksyneiden englantilaisten ja ruotsalaisten kanssa. Yrittivät opettaa minulle ruotsia, mutta puhuessani heille paikallista kieltä, he unohtivat sen. "Harvinaisen hyvin osaa kieltä ollakseen suomalainen", totesi ulkomaisen levy-yhtiön manageri.

***

Olin siis koko illan yksin, jos sitä yksinäiseksi voi sanoa. Hengasin, hengasin ja hengasin. Ja koska en ole mitään, palasin kotiin. Pieni toive on siitä vielä, että sinä tulisit luokseni. Pieni toive on siitä vielä, että sinä rakastaisit.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa ikävälle :( Otan osaa "yksin" vietetyn illan puolesta. Tuollainen ei ole kyllä reilua. Toivottavasti tänään parempi päivä?