New life has begun

Päivävuorossa pitkästä aikaa. Tosin jouduin tänään soittelemaan ympäri Suomea päivittämässä yhteystietoja tietokantaamme. Jos minä muutan niin lähetän kyllä ystävilleni postin tarjoaman ilmaisen kortin, jossa tiedotan uudesta osoitteestani. Muuttaessani teen ilmoituksen väestörekisterijärjestelmään ja Postille, soittelen läpi kaikki tarvittavat tahot saadakseni laskut oikeaan osoitteeseen mahdollisimman pian. Ilmoitan poismuutosta entiseen huoltofirmaani ja tiedotan sisäänmuutosta uuteen. Päivitän kotivakuutustiedot ja siirrän sähkösopimuksen. Vieläköhän muuta?

Jos minulla olisi yritys, tekisin varmasti nämä samat asiat. Erittäin tarkasti. Lisäksi ilmoittaisin päivittäisille yhteistyökumppaneille sähköpostitse ja kirjeitse muuttuneet tiedot, jotka tarvitsevat niitä mitä kipeimmin.

Tai sitten odottelen minunkaltaiseni ihmisen hermostuksissa selvittävän, että missähän meidän konttorimme nykyisin sijaitsee, minkä kummallisen valtakunnallisen puhelinnumeron saimme numerouudistuksen myötä ja mihinkähän meidän laskut nykyisin kannattaa lähettää.

Ehkä ihmiset tekevät tätä vittuillakseen?

Mutta sain sentään kinuttua palkankorotuksen. Periaatteesta ensin vastustivat mutta kun perustelin asiani niin hullunkurisesti niin eivät voineet kieltäytyä.

***

Miehestä ei kuulu mitään. Poistin jo suutuspäissäni hänen numeronsa vaikkei siitä suurempaa höytyä ole, muistan sen ulkoa kuitenkin.

***

Lostis on onneksi tullut takaisin salasanan takaa. En ymmärrä miksi minun oli niin vaikeaa opetella sitä ulkoa. En myöskään ymmärrä mistä löysin kaiken sen energian salasanan kaivamiseen joka ikinen kerta sähköpostini Saapuneet-kansiosta (joka on muuten kiitettävän täynnä roskapostia).

Sähköposteista tulikin mieleeni. Sain tänään yllättävän viihdyttävän sellaisen. Ystäväni on krapulapäissään vienyt tuotekehittelyä aina askeleen pidemmälle. Viihdyttävintä tässä on kaiketi se, että kyseisen sähköpostin lähettänyt henkilö työskentelee ihan oikeasti erään virvoitusjuomayhtiön kehittämisosastolla:

--Edellisestä lauseesta sain toisen idean. Uusi olutmerkki markkinoille.
Keppanalle!!! Se myydään neljän litran nallerepuissa. Eli Keppanalle selkään
ja menoksi. Ei tarvii kantaa mäyräkoiraa ja hylsyn voi antaa lapsille
koulurepuksi. Vautsi.

Luisun näemmä kovaa vauhtia huumoriblogien synkkään maailmaan. Tissit.