Sanaton

Kiitos kommenteista, olen miltei sanaton. Tai siis en, tehän sen muodostitte sanoiksi puolestani: Minulla on paska Mies!

Mutta olen ilmeisesti unohtanut kertoa mitä Turun työpaikan kanssa kävi? No, kerron sen toistamiseen vaikka olisinkin sen jo tehnyt. Olin nimittäin marssimassa nykyisen pomoni luokse ilmoittamaan irtisanoutumisestani. Olin miettinyt vastaukset kaikkeen mahdolliseen ja valmis kieltäytymään kaikista tarjouksista.

Vaan toisin kävi.

Minulle tarjottiin tuon Saksan työmatkan lisäksi muitakin koulutus- ja luennointihommia ulko- ja kotimaassa(huikeilla palkkioilla tietysti), omaa osastoa perusteilla olevaan yksikköön (ja huhutaan, että sen konttori tulisi jonnekin keskustaan, nykyinen on surkeassa Konalassa) ja lisää liksaa tottakai, niin kuin osastopäällikölle kuuluukin. Kuinka moni teistä olisi oikeasti siinä vaiheessa halunnut lähteä Turkuun? Minä taisin unohtaa Turku-suunnitelmani jo tuon luennointiosuuden kuullessani.

[Edit] EIKÄ ENÄÄ ILTAVUOROJA!

Tosin tämä tarkoittaa sitä, että opiskelut on nyt toistaiseksi keskeytettävä. Tuon uuden osaston kanssa on jo nyt niin paljon tekemistä etten millään ehdi luennoille. Vaan ehtiihän sitä myöhemminkin.

Tosin ajattelin pyytää uuteen käyntikorttiini titteliksi Osastonjohtaja. Minusta se on tyylikkäämpi.

***

Ah tosiaan. Kävin ne pilleritkin hakemassa. Uudet kolmen viikon päästä. Ahdistus alkaa helpottaa.