Moscow

Lähdin siis kesäkuun alussa Moskovaan parin päivän työmatkalle. Epäonnekseni paikallisen yrityksen koko prosessien hallinta kaatui tulopäivänäni ja sitä korjailtiinkin sitten viikkoja. Jännittävintä koko reissussa oli kuitenkin yrittää hankkia suurlähetystöstä viisumiin jatkoaikaa. Vaikka se lopulta kaikkien selvityksien jälkeen heltisikin, olin todellisuudessa maassa pari päivää ilman voimassa olevaa viisumia. Jos olisin kohdannut jonkun virkaintoisen miliisin, olisin voinut päätyä syyttömänä putkaan määrittelemättömäksi ajaksi.

Kaatumisen syykin selvisi jonkin aikaa pääkoneen kanssa ähistyäni. Joku tietotekniikan alalla edistyneempi oli päättänyt piristää keskikesää mukavalla pikku viruksella. Ja vaikka itse viruksen putsaaminen koneista kesti vain muutaman päivän, niin ei sillä suorituksella annettu vielä lupaa lähtölaskennalle. Ehei. Sitten setvittiin oikein kunnon vanhassa neuvostoliittohengessä kyseisen yllätyksen järjestäneen henkilöllisyyttä ja hyvä ettei soitettu ihan Putinille asti kysyäksemme, että mitenkäs tästä edettäisiin. Onneksi ei sentään tarvinnut itse mennä kyseistä sankaria pidättämään, vaikka paikallisten avuttomuus antoi pelottavia viitteitä siitäkin.

Paluu rakkaaseen kotimaahan ei sitten ollutkaan enää niin hohdokas. Miehelle olin informoinut aina toisinaan, että vielä menee jokunen päivä mutta että tarkka kotiuttamispäivä ei vielä tiedossa. Enkä infonnut paluustani edes lentokoneen laskeuduttua Helsinki-Vantaalle, mikä loppujen lopuksi osottautuikin helvetin hyväksi päätökseksi.

Koti oli kuin kaatopaikka. Ilmeisesti kolmessa viikossa saa aikaan niin näyttävää jälkeä, että jo hetken luulin törmänneeni väärästä ovesta sisään epäsiistin naapurini olohuoneeseen, jossa imuria ei ole esitelty varmasti sitten vuoden -77. Silmien sulkeminen ja itsensä nipistäminen ei kuitenkaan muuttanut maisemakuvaa mitenkään. Kaiken kukkuraksi löysin käytettyjä naisten alushousuja täyttämässä lattiapinta-alaa sikin sokin. Toki uskaltaisin epäillä jokaisen naisen kotoa näitä löytyväksi mutta omastani yleensä pyykkikorin puolelta. Eikä tilannetta auttanut sekään, että olin juuri ennen reissua pessyt ainakin kaikki löytämäni vaatteet, mukaanluettuna nämä lattialla makoilevat likaiset pöksyparit.

Miehen herättyä kauneusuniltaan sepitin hänelle tarinan siitä, kuinka kaikki talomme lukot vaihdetaan huoltomiehen onnistuttua hävittämään yleisavaimet. Pyysin tyynen rauhallisesti Miehen kappaleen itselleni ja käskin sankarin kauppaan, herra ei, unenpöpperöisenä varmaan, edes tajunnut kyseenalaistaa mitään vaan totteli kuin koiranpentu. Keräsin kaikki avainkopiot pöydälle ja selvitin huoltomieheltä kuinka selviäisin helpoiten lukkojen vaihdattamisoperaatiosta. Toimintaohjeiden noudattamisen jälkeen siivosin, kasasin kolmen viikon aikana kertyneet, kengänjäljillä varustetut postini eteisen lattialta, ilmoitin töihin pitäväni juhannuksen jälkeen vielä pari vapaapäivää ja suljin puhelimeni.

Oli jälleen tilaa hengittää.