keskiviikko 29. elokuuta 2007

Tekisipä mieleni...

Nimittäin tekisi. Ja ihan vitusti mieleni ilmaista eräs mielipide. Mutta koska se varmasti käsitettäisiin kaikilla mahdollisilla tavoilla väärin niin olkoon se nyt tässä. Kaikki samaa mieltä olevat tietävät kuitenkin, mistä on kyse.

Mitä ihmettä me teimme ennen, siis ennen internettiä ja muita hienoja valistusvälineitä. Kirjoitimme ehkä kirjeen. Se oli ehkä perillä parissa päivässä. Ja sehän ehkä riitti.

***

Ilta-Sanomissa oli tänään useampikin hieno lainattu sanoma. Esitän niistä tässä yhden. Toivottavasti se kuvastaa minua tällä hetkellä parhaiten.

Elämässä on hetkiä, jolloin iskee ihmisen ikävä haulikon luo. Joskus siihen ei (tällä temperamentilla) tarvita muuta kuin että kuntosalilla on päällä väärä radiokanava, jota ei treeniä keskeyttämällä pääse pakoon. - Susanna Luikku - [Apu]

Kyllä kiitos. Voin ampua kaikki kuntoklubini paikalla olevat jäsenet ja työntekijät, mikäli tuossa avarassa tilassa sattuu soimaan jokin uusi diskojumputus tai kesä(kumi?)biisi. Harvemmin joudun sitä tosin kuuntelemaan, onhan olemassa niinkin hieno keksintö kuin iPod.

Mutta jos ei tarkastella lainattua sanomaa sanatarkasti niin paljastuuhan sieltä. Kuntosalille voi keksiä useammankin vertaiskuvan. Ja sitten se vaan napsahtaa. Toisilla pahemmin kuin toisilla.

Toiset raivoavat hiljaa suljettujen seinien sisällä. Toiset julkisesti kaikille. Toiset tappavat vaimonsa kaikessa hiljaisuudessa, toiset julkisesti.

***

Eikä varmasti tarvitse kertoa, että haulikko-fiilis syntyi itselle tänään, kun tapasin Miehen. Enkä edes mitenkään ohimennen.

Onneksi huoneesta 425 oli suhteellisen helppoa soittaa taksi.

2 kommenttia:

Minna Jokinen kirjoitti...

Tutustuin vasta nyt blogiisi. Olet todella lahjakas kirjoittaja. Siis no, enhän minä voi määritellä kenenkään lahjakkuutta mutta siis minun mielestäni olet taitava. Tekstiäsi on ilo lukea toisin kuin eräitä listan luetuimpia blogeja. Joista tulee vihaiseksi.

Lenore kirjoitti...

Hämmentävää, että pidät minua lahjakkaana kirjoittajana.

Jokseenkin tekstit elävät päässäni useamman tunnin ennen kirjoittamista. Ja valitettavasti tämän elävän prosessin aikana ne myös tyrehtyvät siihen vajaaseen muotoonsa, jossa ne täällä esiintyvät.

Jos vain jaksaisi tallentaa mietteensä nauhalle ja litteroida ne sitten tänne. Voisi saavuttaa jotain parempaa tällä kirjallisuuden haaralla.