Nightmares before Christmas

Päässäni napsahti 4.8.2007. Pokasin Miehen silmien alla yhden hänen työkavereistaan enkä usko, että kellekään olisi jäänyt epäselväksi miten ilta päättyi. Noin Empire State Buildingin kokoinen morkkis on vaivannut minua siitä lähtien. Ja painajaiset.

Olen viime aikoina nähnyt lähes joka yö painajaisia. Niitä on kahdenlaisia. Toisissa pääosassa on aina Mies, Miehellä on aina toinen nainen ja minä itken vieressä ja yritän saada Miehen tajuamaan mitä se menettää, kun lähtee toisen matkaan. Lupaan muuttua juuri sellaiseksi kuin Mies haluaa ja käyttäytyä muutenkin sopivasti. Minä kärsin unessa joka yö uudestaan ja uudestaan sen tunteen, kun sydän särkyy. Herätessäni tunne vain voimistuu eikä sitä oikein tiedä miten päin olisi.

Toisissa Miehen kissa on huonokuntoinen ja minä olen vastuussa hänen hoitamisestaan. Kissa suljetaan häkkiin aina kun olen poissa kotoa. Palatessani tarkistan, että kissa on vielä hengissä mutta häkissä on usein kymmeniä samanlaisia huonokuntoisia kissoja enkä erota sitä oikeaa mitenkään. Välillä joukossa on muutama kuollutkin.

Töihin lähteminen tuntuu nykyään äärimmäisen vaikealta, enkä ole uskaltanut juoda alkoholiakaan Ankan jälkeen. Pelkään, että se vain pahentaisi painajaisiani. Freudilla olisi varmasti jotain fiksua sanottavaa näihin, mutten jaksa kysyä. Täytynee syödä unilääkkeitä, jos se niillä.

***

Viime aikoina olen pohtinut asioita, jotka vituttavat minua erittäin paljon. Listalle mahtuu niin henkilöitä, esineitä kuin tv-ohjelmiakin mutta en tunnu saavan sitä ikinä valmiiksi. Lista vaan tuntuu venyvän hieman tarkoitettua pidemmäksi.

***

Varasin USA-tourin nyt sitten syyskuun loppuun. Sitä ennen pitäisi vielä käydä työmatkalla Indonesiassa, Kotkassa ja Kittilässä. Kiire pitää onneksi otteessaan ja päivät tuntuvat kuluvan. Illalla pysähtyessään ajatukset sitten tulevat. Ja painajaiset. En muista koska olisin viimeksi nukkunut kunnolla.