maanantai 23. huhtikuuta 2007

Liideli (voit halutessasi hypätä liiba laaban ohi suoraan päivän Mieheen, löytyy ihan viimeisenä)

Minkähän takia siinä mainoksessa toivotettiin tervetulleeksi "Liideliin" eikä esimerkiksi häkkisläisittäin (ja suomalaisittain) "Lidliin"? Kysyn vaan.

No. Kävin kuitenkin tänään elämäni ensimmäisen kerran Lidlissä. Olen useammassakin kaupungissa, sekä Suomessa että ulkomailla, kävellyt kyseisten sini-kelta-mustien halpahallien ohi uskaltamatta kuitenkaan astua sisään. Miksi?

Hyvä kysymys. Lähikauppani on Alepa tai S-market (riippuu katsantokannasta haluaako meno- vai paluumatkalla kävellä ylämäkeen), lähin Lidl ei ole järkevien kulkuyhteyksien päässä. Paitsi työpaikan vieressä. Joten poikkesin siis ruokatunnilla suorittamaan päivittäisiä ostoksia.

Ensimmäisenä näin kaupan etualalla norkoilevat 3 pissistä. Hiljaista tirskuntaa jokaisen ohikulkevan asiakkaan kohdalla, ihailevia huokailuja vartijan ohittaessa.

Sitten ihmettelin tovin erinäköisiä pakkauksia ja tuotteiden asettelua myymälässä. Suomalaisessa kaupassa sitä on jotenkin niin tottunut, että ensin tulevat kasvikset ja vihannekset ja kohta ollaankin jo maitokaapilla tai leipähyllyllä jne. Lidlissä samassa hyllyssä saattavat olla karkit ja tonnikala, hammasharjat ja juusto. Cool.

Muistelin parin vuoden takaista jupakkaa siitä, kuinka Lidlin myymäläpäälliköt piilottelivat rahakuoria tavaroiden joukkoon myyjien löydettäväksi. Jos sitä ei palauttanut kaikkine rahoineen, sai potkut. Muistaakseni. Lienee ollut kova taistelu omantunnon kanssa.

Kassalla hämmästelin kassan lyhyyttä. Liukuhihnaa kassalle päin oli kyllä monta metriä, mutta kassan jälkeen pakkaustilaa ei ollut yhtään. Mielenkiintoista. Ensin siis kärrystä kaikki hihnalle ja sitten hihnalta äkkiä takaisin kärryyn. Kärryn kanssa sitten pakkaustiskin luokse pakkaamaan tavarat kärrystä kasseihin. (riippuen toki ostosten koosta, pienemmät ostokset näyttivät sujahtavan suoraan kassiin). Suomalaisessa kaupassa kun tavarat saa ensin purkaa hihnalle ja sitten suoraan kassiin ohittamalla tämän typerän välivaiheen. Hienoilla erottelijoilla jopa kolme asiakasta voivat pakata tuotteitaan yhtäaikaa (toki hieman ahdasta pienemmissä kaupoissa mutta toimivaa).

Omat ostokseni pakkasin välittömästi kassan läheisyydessä. Myyjä huuteli vartijaa. Vartija lönkytteli ilman kiirettä paikalle.
Myyjä kysyi: "Kuka olla haastattelussa"
johon Vartija: "Emmä tiiä, ei kai kukaan, mä luulen, että noi on menossa" ja osoitti kaupan etualalla olevia pissiksiä.

Ilmeisesti kesätyöpaikan puute kirvoitti tytöt paikanpäälle ihmettelemään ja tyhmyys naureskelemaan asiakkaille. Antoivat nimittäin todella hyvän ja reippaan kuvan itsestään. Toivottavasti eivät palkanneet. Tai toisaalta. Jos palkkasivat niin onpahan taas yksi hyvä syy olla menemättä toista kertaa kyseiseen halpahalliin.

***

Mies on taas hotellissa yötä. En kyllä ymmärrä miksi. Toisinaan se vaan häipyy hotelliin ja tulee taas parin päivän päästä tänne nyhjäämään. Optimisti sanoisi, että hän vain haluaa antaa tilaa minulle. Pessimisti sanoisi, ettei hän enää tykkää minusta ja tarvitsee omaa tilaa. Realisti sanoisi, että hänellä on (taas) toinen nainen. Sama tai eri kuin viimeksi. Who cares.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sen sivullisen verran perusteella, minkä blogiasi luin, voin vain sanoa että yritä nyt ihmeessä kestää tuo kaikki sotku. Hankkiudu miehestä eroon. Se kuristaa sua henkisesti tahtoen tai tahtomattaan, että sä tarvitset ihan välttämättä aika paljon etäisyyttä noihin asioihin. Jos sinusta kerran tuntuu siltä, että se kusettaa sinua mennentullen ja palatessa, niin silloin se on totta, sinulle.

anu kirjoitti...

Realismi kannattaa...