sunnuntai 22. huhtikuuta 2007

Laiska, tyhmä ja saamaton

Olen ollut viime aikoina hyvin saamaton kaikkien muiden asioiden, paitsi töiden suhteen. Organisaationmuutoksen myötä kaikki ovat painaneet pitkää päivää ja uusia on perehdytetty sen mikä on voitu. Uutta ohjelmistoa on puristettu kasaan ja useampana yönä olenkin nähnyt unta kirjoittamistani koodin pätkistä.

...3669...4069...6262...6442...7134...1005...

Sen lisäksi, että ne heijastuvat vihreinä janoina ylös ja alas kuin Matrixissa konsanaan, näen myös itseni näpyttelemässä niitä tuhansia kertoja. Aika rasittavaa, varsinkin kuin yöunet ovat jääneet hyvinkin vähäisiksi. Pitkien työpäivien lisäksi olen vielä ollut päivystysvalmiudessa kotonakin joten aikaa millekään huvituksille ei juuri ole jäänyt.

Palkkakuitti tipahti perjantaina postiluukusta. Tässä ei toki vielä näkynyt viime aikojen ahkerointia mutta pomo oli ilmeisesti päättänyt palkankorotuksen näkyvän heti, eikä vasta sitten kun firma muuttaa lähemmäs keskustaa ja työt todella alkavat.

***

Mieskin on pitänyt itseään kiireisenä. Ehtinyt piipahtaa mm. rapakon takana ja kotonaan Pohjoisessa. Ameriikoista ei tuliaisia näkynyt mutta Pohjoisesta tuli anopin mukana itseleivottuja leipiä ja karjalan paistia. Vaikken mikään suuri karjalan paistin fani olekaan, niin kummasti se helpotti pitkän työpäivän jälkeen kun ei enää tarvinnut ajatella, että mitähän sitä tänään söisi.

Varsinkin kun mies oli kattanut pöydän kauniisti kynttilöineen ja taiteltuine servetteineen. Löytyipä vielä itse tehty salaatti ja ruokaan sointuvat viinitkin.

***

Töissä kaiket vapaa-ajat (lue: kahvi-, tupakka- ja ruokatauot) olen kuluttanut aivan loistavan blogin parissa. Olen tiennyt sen olevan olemassa jo pidemmän aikaa mutta nyt vasta todella löysin sen. Ja vaikka olenkin aina pitänyt blogin syvimpänä olemuksena juuri luettavuutta; sitä, että uusin teksti näyttäytyy aina ylimmäisenä, voinen kertoa, että pitkään eläneen blogin lukemisen aloittaminen alusta ei ole aivan kaikesta helpoin homma.

Mutta pidemmittä puheitta, tarjoilen viikon lukuelämyksenä Ensimmäinen avioeroni.

Ei kommentteja: