Liideli (voit halutessasi hypätä liiba laaban ohi suoraan päivän Mieheen, löytyy ihan viimeisenä)

Minkähän takia siinä mainoksessa toivotettiin tervetulleeksi "Liideliin" eikä esimerkiksi häkkisläisittäin (ja suomalaisittain) "Lidliin"? Kysyn vaan.

No. Kävin kuitenkin tänään elämäni ensimmäisen kerran Lidlissä. Olen useammassakin kaupungissa, sekä Suomessa että ulkomailla, kävellyt kyseisten sini-kelta-mustien halpahallien ohi uskaltamatta kuitenkaan astua sisään. Miksi?

Hyvä kysymys. Lähikauppani on Alepa tai S-market (riippuu katsantokannasta haluaako meno- vai paluumatkalla kävellä ylämäkeen), lähin Lidl ei ole järkevien kulkuyhteyksien päässä. Paitsi työpaikan vieressä. Joten poikkesin siis ruokatunnilla suorittamaan päivittäisiä ostoksia.

Ensimmäisenä näin kaupan etualalla norkoilevat 3 pissistä. Hiljaista tirskuntaa jokaisen ohikulkevan asiakkaan kohdalla, ihailevia huokailuja vartijan ohittaessa.

Sitten ihmettelin tovin erinäköisiä pakkauksia ja tuotteiden asettelua myymälässä. Suomalaisessa kaupassa sitä on jotenkin niin tottunut, että ensin tulevat kasvikset ja vihannekset ja kohta ollaankin jo maitokaapilla tai leipähyllyllä jne. Lidlissä samassa hyllyssä saattavat olla karkit ja tonnikala, hammasharjat ja juusto. Cool.

Muistelin parin vuoden takaista jupakkaa siitä, kuinka Lidlin myymäläpäälliköt piilottelivat rahakuoria tavaroiden joukkoon myyjien löydettäväksi. Jos sitä ei palauttanut kaikkine rahoineen, sai potkut. Muistaakseni. Lienee ollut kova taistelu omantunnon kanssa.

Kassalla hämmästelin kassan lyhyyttä. Liukuhihnaa kassalle päin oli kyllä monta metriä, mutta kassan jälkeen pakkaustilaa ei ollut yhtään. Mielenkiintoista. Ensin siis kärrystä kaikki hihnalle ja sitten hihnalta äkkiä takaisin kärryyn. Kärryn kanssa sitten pakkaustiskin luokse pakkaamaan tavarat kärrystä kasseihin. (riippuen toki ostosten koosta, pienemmät ostokset näyttivät sujahtavan suoraan kassiin). Suomalaisessa kaupassa kun tavarat saa ensin purkaa hihnalle ja sitten suoraan kassiin ohittamalla tämän typerän välivaiheen. Hienoilla erottelijoilla jopa kolme asiakasta voivat pakata tuotteitaan yhtäaikaa (toki hieman ahdasta pienemmissä kaupoissa mutta toimivaa).

Omat ostokseni pakkasin välittömästi kassan läheisyydessä. Myyjä huuteli vartijaa. Vartija lönkytteli ilman kiirettä paikalle.
Myyjä kysyi: "Kuka olla haastattelussa"
johon Vartija: "Emmä tiiä, ei kai kukaan, mä luulen, että noi on menossa" ja osoitti kaupan etualalla olevia pissiksiä.

Ilmeisesti kesätyöpaikan puute kirvoitti tytöt paikanpäälle ihmettelemään ja tyhmyys naureskelemaan asiakkaille. Antoivat nimittäin todella hyvän ja reippaan kuvan itsestään. Toivottavasti eivät palkanneet. Tai toisaalta. Jos palkkasivat niin onpahan taas yksi hyvä syy olla menemättä toista kertaa kyseiseen halpahalliin.

***

Mies on taas hotellissa yötä. En kyllä ymmärrä miksi. Toisinaan se vaan häipyy hotelliin ja tulee taas parin päivän päästä tänne nyhjäämään. Optimisti sanoisi, että hän vain haluaa antaa tilaa minulle. Pessimisti sanoisi, ettei hän enää tykkää minusta ja tarvitsee omaa tilaa. Realisti sanoisi, että hänellä on (taas) toinen nainen. Sama tai eri kuin viimeksi. Who cares.

Laiska, tyhmä ja saamaton

Olen ollut viime aikoina hyvin saamaton kaikkien muiden asioiden, paitsi töiden suhteen. Organisaationmuutoksen myötä kaikki ovat painaneet pitkää päivää ja uusia on perehdytetty sen mikä on voitu. Uutta ohjelmistoa on puristettu kasaan ja useampana yönä olenkin nähnyt unta kirjoittamistani koodin pätkistä.

...3669...4069...6262...6442...7134...1005...

Sen lisäksi, että ne heijastuvat vihreinä janoina ylös ja alas kuin Matrixissa konsanaan, näen myös itseni näpyttelemässä niitä tuhansia kertoja. Aika rasittavaa, varsinkin kuin yöunet ovat jääneet hyvinkin vähäisiksi. Pitkien työpäivien lisäksi olen vielä ollut päivystysvalmiudessa kotonakin joten aikaa millekään huvituksille ei juuri ole jäänyt.

Palkkakuitti tipahti perjantaina postiluukusta. Tässä ei toki vielä näkynyt viime aikojen ahkerointia mutta pomo oli ilmeisesti päättänyt palkankorotuksen näkyvän heti, eikä vasta sitten kun firma muuttaa lähemmäs keskustaa ja työt todella alkavat.

***

Mieskin on pitänyt itseään kiireisenä. Ehtinyt piipahtaa mm. rapakon takana ja kotonaan Pohjoisessa. Ameriikoista ei tuliaisia näkynyt mutta Pohjoisesta tuli anopin mukana itseleivottuja leipiä ja karjalan paistia. Vaikken mikään suuri karjalan paistin fani olekaan, niin kummasti se helpotti pitkän työpäivän jälkeen kun ei enää tarvinnut ajatella, että mitähän sitä tänään söisi.

Varsinkin kun mies oli kattanut pöydän kauniisti kynttilöineen ja taiteltuine servetteineen. Löytyipä vielä itse tehty salaatti ja ruokaan sointuvat viinitkin.

***

Töissä kaiket vapaa-ajat (lue: kahvi-, tupakka- ja ruokatauot) olen kuluttanut aivan loistavan blogin parissa. Olen tiennyt sen olevan olemassa jo pidemmän aikaa mutta nyt vasta todella löysin sen. Ja vaikka olenkin aina pitänyt blogin syvimpänä olemuksena juuri luettavuutta; sitä, että uusin teksti näyttäytyy aina ylimmäisenä, voinen kertoa, että pitkään eläneen blogin lukemisen aloittaminen alusta ei ole aivan kaikesta helpoin homma.

Mutta pidemmittä puheitta, tarjoilen viikon lukuelämyksenä Ensimmäinen avioeroni.

Painajaisia

Näin viime yönä unta Miehestä. Unessa emme vielä seurustelleet vaan olin vielä exäni kanssa. Tapasin Miehen sattumalta ja lähdin hänen matkaansa. Päädyimme jonnekin rannalle suutelemaan. Mies hyväili minua erittäin taitavasti ja olisin tehnyt mitä vaan saadakseni hänet hetkeksi sisääni. Mutta Mies päättikin ettei häntä huvita ja pyysi jonkun kaverinsa lähistöltä hommiin. Olin niin tyrmistynyt etten osannut sanoa mitään.

Heräsin. Vapisin. Hikoilin.

***

Olen ollut ihan vitun kipeä torstain jäljiltä. Luulin, että pillereillä tehty abortti olisi jotenkin kivuttomampi toimenpide kuin kaavinta. Olin väärässä. Siis ainakin siinä, ettei se todellakaan ole kivutonta.

Pyysin Miestäkin jossain välissä hoitamaan minua. En ääneen sanonut hänelle mikä minua vaivasi mutta luulen hänen tienneen. Mieskään ei puhunut. Jollain kummallisella tavalla se oli puhdistava kokemus. Ensimmäistä kertaa minä määräsin kaapin paikan eikä Mies voinut sille mitään. Ensimmäistä kertaa päätin jotain yhteistä yksin. Ensimmäistä kertaa minä taisin olla se, joka löi. Henkisesti.

Pääsiäinen

Yllätysreissussa Miehen luona pohjoisessa. Kuvittelin tyhmänä, että reissu voisi olla kivakin mutta lähinnä vietin aikaa naapurissa, Miehen äidin luona. Mies vetäytyi työhuoneeseensa aikaisin aamulla ja poistui sieltä myöhään illalla. Jostain syystä oli kuitenkin kamalan tärkeää, että lähden mukaan.

***

Torstaiksi varattu sairaalakäynti, tuleepahan piste tällekin sekoilulle. Muutoin kaiketi vietän aikani töissä, pääsiäisenäkin piti olla mutta taivuin sitten Miehen tahdon mukaan.

Joku raja!

Aamulla tuntuu raskaalta pää.
Hiivin, kun en haluu herättää.
Sulla aikaa jäädä lepäämään,
vapaapäivä.

Mies ryömi asuntooni joskus valomerkin jälkeen viime yönä. Syytöksiä, solvauksia, kolauksia itsetuntoon. Minä olen paha ihminen, minä olen itsekäs eikä minusta koskaan tule hyvää vaimoa kellekään. Sievässä noin kolmen promillen humalassa.

Joskus raja tulee vastaan, ei minun kaikkea tarvitse sietää.

Pikakahvi ei auta mitään:
kolmenkin kupin jälkeen väsyttää.

Heräsin niin aikaisin, että olisin ehtinyt hakea kahvipavut ihan Etelä-Amerikasta asti. Hyvin keitettyä, moccamasterilla, väsyttää.

Menen suihkuun,
pesen hampaat
enkä meikkaa.

Viime aikoina itsensä ehostaminen ei ole tuntunut tärkeältä. Kauniilta näyttäminen ei merkitse enää mitään. Saatan olla viikonkin käymättä suihkussa, kuka sitä huomaa.

Varhain torilla vilkasta jo.
Vanhat odottaa, aukeaako
lähipankin ovi ollenkaan,
niil on kiire.
Viimeisenä työpaikalla oon
– pitäisi vaihtaa yövuoroon.

Vaikka sitä herää kuinka aikaisin tahansa, on lähes mahdotonta ehtiä ajoissa töihin. Onneksi konttori muuttaa kohta.

Puen päälle työvaatteet.
Olen reipas.
Näitä päiviä on jo liikaa,
jokainen solu mussa huutaa:

Yritän keskittää ajatukseni tähän hetkeen ja antaa sekä menneisyyden että tulevaisuuden liukua jonnekin kauas, ajatusteni ulkopuolelle. Mutta aina silloin tällöin joku pieni asia muistuttaa jostakin ja kohta hanat aukeaa.

Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,
ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut.

Henkinen väkivalta on joissakin tapauksissa pahempaa kuin fyysinen. Miehen tapauksessa ehdottomasti. Hän ei ikinä voisi lyödä tai muulla tavalla ruumiillisesti vahingoittaa minua, henkisellä puolella hän taitaa onnistua tahtomattaankin. En tiedä onko kyse itserakkaudesta, välinpitämättömyydestä vai vain tyhmyydestä. Enkä edes halua tietää.

Mä astun harhaan taivaan tieltä
jonnekin pimeään, mut viedään sinne,
missä ei ees tarvitse nimeään.

Olen taas elämässäni siinä pisteessä, että joko jatkan eteenpäin ja pysyn vahvana tai sitten hajoan totaalisesti. Olisi ihanaa, jos jossain olisi joku paikka jossa voisi vaan levätä. Jossa lääkäri tarjoilisi säännöllisin väliajoin unohtamispillereitä. Leijuisin täydellisessä tietämättömyyden tilassa. Muistaisin oman nimeni tai sitten en. Millään ei olisi mitään väliä.

Kaikki sanoo sävyyn säälivään:
oma vika kun tällaiseen jään,
mut en tiedä enää itsekään,
ketä pelkään.

Taidan pelätä eniten itseäni. Että teen itselleni jotain tyhmää tai peräti peruuttamatonta. Mutta toisaalta pelkään myös Miestä. Sitä, että hän syöksee minut pian siihen syvään rotkoon josta en enää pääse ylös. Se on ehkä jo seuraava lause. Tai sitten sitä seuraava.

En ole nainen, en yhtään mitään -
kidutettu eläin häkissään.

Jos minulla ei olisi työpaikkaa, jossa minua arvostetaan, minulla ei olisi mitään. En tunne itseäni tällä hetkellä juuri minkään arvoiseksi.

PMMP - Joku raja
sanat: Mira Luoti ja Paula Vesala

Työhaastattelu

Tänään haastattelussa kävi parikymppinen krapulainen nainen. Jostain syystä symppasin sitä kovasti, olenhan itsekin joskus ollut krapulassa. Siis työhaastattelukrapulassa. Siis tarkoitan, että työhaastattelussa krapulassa. Jotenkin sitä on tuossa tilassa aina niin yliskarppina, että onnistuu tuomaan itsestään juuri ne parhaimmat puolet esiin. Usein sellaisesta tilanteesta haluaa myös äkkiä pois kun olo ei ole kummoinen.

Hyvä Cv. Vähän nuori mutta kehittämiskelpoinen. Kaunis. Omatoiminen. Palkkaan jos ei parempiakaan tule. Tai siis muita. Hakemuksia on sähköpostissa pitkälti yli 500. Lukemisen ja haastatteluun pyytämisen arvoisia ehkä 20, joista jo haastateltu 15 (alan olla jo epätoivoinen!). Työpaikkoja avoinna 3.

Vinkiksi vaan kaikille: Lyhyt ja ytimekäs, noin viiden rivin työhakemus hyvällä cv:llä toimii huomattavasti paremmin kuin useamman sivun mittainen liirumlaarum. Ei niitä jaksa lukea.

Sverige

Ruotsin matka meni ihan mukavasti. Hiukan jännitti luennoida toisella kotimaisella mutta yllättävän kivuttomasti se meni, kun pääsi vauhtiin. Eräällä luennolla avointa flirttiä erään luennoitavan kanssa. Flirtti paljastui tosin niin nuoreksi ettei tällainen "vanha" akka osannut olla, eikä olla olematta.

Kukkia, aamuun asti viivähtäneitä illallisia, kävelyreissuja. Kaikkea sitä mistä olen viime aikoina jäänyt paitsi. Jos olisin viipynyt pidempään, flirtti olisi varmasti kosinutkin. Hulluja nuo ruotsalaiset.

***

Mies viestitteli Keski-Euroopasta: "Huomaa, että on kevät. Kauniita vähäpukeisia naisia."

Että näin.