Totuus löytyy kaurapuurosta

Perun puheeni kaikesta, mitä olen ikinä vahingossakaan kirjoittanut alkoholista, kännäämisestä ja sen ääliöydestä. Voin nimittäin tunnustaa tässä ja nyt; kännissä olen totaaliääliö.

En ole koskaan hallinnut kunnolla tilanteita, jotka eivät ole hallittavissa. Esimerkiksi isäni joutuminen sairaalaan ja pelko hänen kuolemastaan on tällainen tilanne. Silloin millään ei ole mitään väliä. Silloin lennetään korkealla ja kovaa koska aivokapasiteetti ei riitä totuuden hyväksymiseen. Silloin ihmisestä tulee ääliö.

Neljä vuotta sitten hyvä ystäväni kuoli onnettomien sattumien summana. Silloin allekirjoittaneelta karkasi mopo käsistä. Pidettiin näennäisesti kivaa, sekoiltiin huolella ja oltiin aina alkoholin vaikutuksen alaisena, 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa. Ettei tarvitsisi ajatella. Hyväksyä. Antaa itselleen lupaa olla surkea ja voimaton.

Ja nyt sitten taas lähtee. Nimittäin mopo käsistä. Eilen Tavastialla Maritta Kuulan Tributessa. Isken Miehen työkaverin Miehen silmien alla. Hurauttelen taksilla kotiin jatkoille. Mies jää sitten suu auki metsästämään itselleen hotellia. Ei tainnut saada. Vaan tuskin oli pulaa yösijoista.

Onneksi juppi tajusi lähteä ennen puolta päivää ilman erillistä kehoitusta. Jep jep. Näillä mennään.