New Age

Isä kuoli myöhään illalla. Pitäisi kai hautajaisia järjestää, äiti ei jaksa.

Ja sitten Jenkkeihin rauhottumaan, pidensin lomaa parilla viikolla. Voi olla, ettei täältä vähään aikaan mitään kuulu. Adios.

Totuus löytyy kaurapuurosta

Perun puheeni kaikesta, mitä olen ikinä vahingossakaan kirjoittanut alkoholista, kännäämisestä ja sen ääliöydestä. Voin nimittäin tunnustaa tässä ja nyt; kännissä olen totaaliääliö.

En ole koskaan hallinnut kunnolla tilanteita, jotka eivät ole hallittavissa. Esimerkiksi isäni joutuminen sairaalaan ja pelko hänen kuolemastaan on tällainen tilanne. Silloin millään ei ole mitään väliä. Silloin lennetään korkealla ja kovaa koska aivokapasiteetti ei riitä totuuden hyväksymiseen. Silloin ihmisestä tulee ääliö.

Neljä vuotta sitten hyvä ystäväni kuoli onnettomien sattumien summana. Silloin allekirjoittaneelta karkasi mopo käsistä. Pidettiin näennäisesti kivaa, sekoiltiin huolella ja oltiin aina alkoholin vaikutuksen alaisena, 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa. Ettei tarvitsisi ajatella. Hyväksyä. Antaa itselleen lupaa olla surkea ja voimaton.

Ja nyt sitten taas lähtee. Nimittäin mopo käsistä. Eilen Tavastialla Maritta Kuulan Tributessa. Isken Miehen työkaverin Miehen silmien alla. Hurauttelen taksilla kotiin jatkoille. Mies jää sitten suu auki metsästämään itselleen hotellia. Ei tainnut saada. Vaan tuskin oli pulaa yösijoista.

Onneksi juppi tajusi lähteä ennen puolta päivää ilman erillistä kehoitusta. Jep jep. Näillä mennään.

The Truth Is Out There

Näin viime yönä kammottavaa painajaista. Ja koska vihaan uniblogeja, jätän kertomatta suurimman osan niistä sairaista elementeistä, mitä siihen liittyi. Olennaisinta tämän postauksen osalta on kuitenkin vain yksi: olin unessa jossain ravitsemusliikkeessä ja juomaani oli ehkä sekoitettu jotain. Joko siitä tai jostain muusta syystä, olin jonkinlaisessa toimintakyvyttömässä tilassa. En pystynyt puhumaan kunnolla, saati pitämään kädessäni mitään, ja puhelimen laukusta kaivaminen oli täysin ylivoimaista. Olin kuitenkin järjissäni koko ajan ja tajusin, ettei kaikki ollut aivan kunnossa.

Olen aiemminkin nähnyt sellaisia unia, joissa en pysty puhumaan tai puheestani ei saa selvää. Niistä olen kuitenkin herännyt kivuliaaseen leukalukkoon eli siihen, että puren hampaitani lujaa yhteen leukakramppiin saakka. Edellisen yön uni ei kuitenkaan johtunut siitä. Herätessäni pelotti niin paljon etten tiennyt miten päin olisin. Kelloa katsoessani tajusin nukkuneeni vasta puolisen tuntia. Hiki valui ja nipistelin itseäni. Toivoin nähneeni vain unta.

Olin niin sekaisin, etten herännyt edes kellon soittoon vaan myöhästyin töistä.

Illan suussa äiti sitten soitti. Kertoi, että isällä oli joku kohtaus ja toinen puoli kehosta tuntui halvaantuneen. Oletin tietysti automaattisesti, että äiti olisi soittanut ensimmäisenä ambulanssin. Jossain vaiheessa tajusin, ettei se sellaisista mitään ymmärrä, mettien miehet kun ei lääkärissä käy. Yritin mahdollisimman rauhallisesti selittää, että isällä on hyvin todennäköisesti aivoveritulppa ja se lanssi on tilattava NYT.

En järkytykseltäni ollut ajokunnossa. Varsinkaan kun äiti soitti ja kertoi, että arveluni osoittautuivat oikeaan. Mies toi Länsi-Suomeen ja jäi vielä seuraksi.
Ja nyt en uskalla nukkua koska pelkään näkeväni lisää ennustavia painajaisia.

Nopean liuoitushoidon vuoksi tilanne on toistaiseksi stabiili.