...Sitä minä olen ja sua en saa...

En ole avannut konetta kotona viikkoihin. Työpäivät venyvät, missit vaihtuvat, tositv-bisnes pyörii täysillä mutta itse koen pysähtyneeni. Kotiin tullessa sitä herkästi riisuu vain vaatteet ja painuu peiton alle odottamaan aamua.

Huomenna suuntaan Pekingiin, loppukuusta Frankfurtiin. Jos vaikka näkisi edes pienen vilauksen Miehestä.

Mies

Jotenkin sitä kuvittelee, että on tänä päivänä valmis ihan mihin vaan. Ettei mikään enää voi satuttaa. Että elää sellaisessa kuplassa, jossa soitetaan voimabiisinä Samuli Edelmannin idioottimaisesti nimettyä biisiä "Mun sydämel on kypärä".

Mutta tuleehan se aina. Takavasemmalta. Etuoikealta. Suoraan yläpuolelta tai viistosti alhaalta.

Pahinta on valehtelu.