Apua anoi vaan minkä mahtoi, Jumala sanoi mitä tahtoi

Isän hautajaiset olivat pienet ja kauniit. Tai sitten suuret ja helvettiä. Aurinko paistoi tai sitten satoi. En ihan totta muista sekuntiakaan siitä päivästä. Enkä matkasta Californiaankaan. Ensimmäiset viikot menivät kuin sumussa.

Nyt alan taas olla järjissäni. Palasin kotiin maanantaina. Mies oli vastassa lentokentällä. En ole vielä tainnut sanoa hänelle sanaakaan. Ei ole mitaan sanottavaa.

Olo on kuin tyhjällä taululla. Että voisiko joku vihdoin maalata jotain. Vaikka sellaisia pieniä suuntaviivoja mistä sitten taas rakentaisi. Korjaisi itsensä kokoon taas.

Työt jatkuvat ensi viikolla. Kyllä se tästä. Manana.